Taimen on arka, ja se nappaakin parhaiten odottavaan, kastemadolla varustettuun pilkkiin.  Myös "lätkä" voi häiritä taimenen ottia.  Tehokkaimmin olen taimenia saanut mutterilla painotetulla isohkolla yksihaarakoukulla jossa on iso mato (jätän pyydyksen puolen metrin päähän jäästä, vaikka vettä olisi kuinka paljon.  Näin vältyn myös mahd. hauilta). Niinkin arka taimen on, että edes'auttaa kun menet itse matkanpäähän tiirailemaan ootto-onkeasi.  Eikä missään nimessä pidä taimenpaikalla ajaa moottorikelkoilla, tai muutoin römytä jäällä.

Rautu pitää enemmän lätkistä ja liikkeestä, utelias kun on.  Myös mutuliitsit ja morrit kelpaavat raudulle hyvin, varsinkin jos pikkuliikettä on lähes kokoajan.  Ja raudun otti tuntuu useammin tulevan värjättyihin kärpäsen toukkiin, joita on koukussa useita.  Tosin suur'raudut olen saanut useinmiten kolmihaaran kyhätyllä matoklöntillä, hyvä syötti näille on myös mikrossa "1min sitkostettu" Pirkka-katkarapu.  
Rautupilkkijöillä on paljon erilaisia koulukuntia ja taitoja, joita voit "vakoilla" sitten paikanpäällä... 

.."Vakoilutiedoista" tärkein lienee kuitenkin on se paikka, mistä näitä jalokaloja yrittää narrata.   Myös ajankohdalla on suuri merkitys...

Oma vinkkini: 
-Jos sinulla on mahdollisuus, niin jatkaisit reissuasi esim. Ifjordin tunturialueelle ja sielläkin siiryisit tienlaidasta ainakin kymmenen kilometriä johonkin suuntaan, siellä näitä jalokalavesiä riittää (ks. foorumin: reissuraportit/ Pohjois-Norjaan). 
- Toki Suomestakin löytyy loistavia pilkkipaikkoja, joissa nämä lajit ovat pääedustajina.  Itse pidän näitä pikkujärviä kuitenkin omana tietonani ainakin täällä foorumilla, ymmärtänet miksi...

No niin joulu tuli pohjolassa pörrättyä.. pillkiä kävi liottelemassa parilla erä lammella ja ivalon joessa tosin untuvikkona tulos jäi aika olemattomiin (pariin ahveneen). Täytynee keväämmällä palata josko ois parempaa otti aikaa..