Miten on toimiiko makkara teillä miten hyvin syöttinä tavan ongessa?
Kyllä minä muutaman ison ahvenen olen makkaralla saanut.
Enimmäkseen tulee käytettyä makkaraa syöttinä silloin, kun on todellakin niin kuivaa ettei matoja löydy kaivamalla.

Eipä sillä mitään stantardikokoa ole. Päätä itse.

Enoni saanut suutareita nakin palasilla, minä pelkällä taikinalla sorvaa ja muutaman ahvenen ja tietenkin särkiä. 

Vestertanan tiepuomilta pari kilometriä länteen, tien vasemmalla puolella on päärynän muotoinen lampi.  Näin siinä suur'raudun nappaavan veteen heittämäni paarman.  Panin asian mieleen ja talvella kokeilin tuotakin lampea, jota muut ohikulkijat pitävät liian pienenä pilkkivedeksi.  Pikkuisia rautuja ja taimenia tulikin tasaiseen tahtiin niin mato- kuin toukkasyöteilläkin.  Pohja näkyi selvästi parinmetrisessä vedessäkin, kunnes yht'äkkiä huomasin suur'raudun pyörivän pilkkini ympärillä, ui hipoen ohi moneen kertaan, vaan ei huolinut.  Olin virittänyt kaksi vapaa joista toinen oli aina vedessä. Vaihdoin syöttiä ja kokeilin, mutta rautu jatkoi ylimielistä kukkoiluaan ja piti suunsa kiinni.  Sitten viritin kolmihaarakoukun lätkän alle ja kaivoin repusta HK:n sinistä ja taitoin aikamoisen palan koukkuun.  Ei kerennyt pilkki pohjaan, kun makkara jo katosi raudun "kitusiin".  Ylöshän se tuli kunnialla ja painoi 1.7kg.  Mutta väritykseltään se oli kuin Aushirelehmä omituisia valkoisia läikkiä vielä omituisemmissa paikoissa.  Ja mitä vielä, myös liha oli etupäästä valkoinen ja pyrstöpäästä punainen.  Totesin veljelleni:  "Onneksi se ei syönyt koko lenkkiä". 
Se lampi olkoon minun puolestani, suuntaankin nykyään kauemmaksi tienlaidasta.

ps. Jälkeenpäin kuulin paikalliselta sinne siirtoistutetun isoja rautuja.  Varmaan Vestertanan itäiseltä puolelta jossa rautujen laatu on heille kelpaamatonta, "valkoisia ja vanhoja"  he sanovat.   Läntisten tuntureiden puurajan järvien kaloja he kilvan kehuvat.  Niin minäkin:  EK