Käytiin isän kanssa katsastamassa kalan syönti ja muutenkin millaista on jäällä liikkua.
Kello 07.30 lähdettiin markkulanlahdesta etenemään. Itse suuntasin kiviniemeen, isä jäi vuoren juureen. Markkulanlahdella hanki kesti kävellä, mutta muualla vain harvakseltaan, mutta onneksi se vesisohjo oli jo jäätynyt kaikkialta kohvaksi.

Aloitin pilkkimisen Rialinnan mestarilla jonka alla oli tapsissa tapsimorri. Kalaa alkoi tulemaan heti ekalta reiältä. Pientä sormen kokoista ahventa, mutta oli joukossa yksi 150g:kin. Kolme-neljä reikää antoivat vielä ahventa, mutta sitten alueelle lipui särkiparvi. Muutaman reiän nyplättyäni pelkästää särkeä lähdin puuluodolle, jossa isäkin oli.
Puuluodolla ei oikein ollut kalaa. Ei edes siinnä viereisellä patilla! Siirryinkin taas eteenpäin karikolle. Karikon kalat olivat yhtä hyvällä ottituulella kuin luodollakin, jos nyt siellä oli kalaa lainkaan..

Vartin päästä vaihdoin taas paikkaa, vuorelle. Sama meno jatkui, ja ajateltiin isän kanssa että siirrytään markkulanlahdelle ja ongitaan siinnä hetki. Olisihan se pitänyt arvata. Ei olisi kannattanut lähteä "merta edemmäs kalaan".

Suoraan siinnä saunan edessä minkä vierestä jäälle mennään oli kalaa. Pientä ahventa mutta kuitenkin. Vähän aikaa ongittiin kunnes nälkä pakotti kotiin.
Minun saalis: 942g (pelkkää ahventa, särjet päästin takaisin.) Isän: 1014g (särjet laskuissa.

)
Aika nihkeää vieläkin tuo syönti..