Särkijärvi 29.3

Aurinko helotti, tuulista, +2'C.
Tuulta lukuunottamatta komeat kelit. Testailin tutuista 2-4 metrin syvyyksistä tasurilla ja pystyllä, mutta ilman nypyn nyppyä. Muutkin pilkkimiehet olivat vetäneet vesiperän. Päätin käydä vielä karikkoisessa, 2-3 metriä syvässä, aurinkoisessa, isossa lahdessa. Täysin eleettömään, verenpunaiseen pystypilkkiin 20cm tapsi ja kultakirppu killumaan. Pientä ahventa tuli yllättäen aivan tolkuttomasti. Sitten syönti loppui. Olin vaipumassa koomaan katsellessani aurinkoa, mutta sitten alkoi tuntumaan vavassa metkalta. Aivan kuin joku nostaisi syöttiä varovasti. Joskushan käsi tekee pilkkijälle tepposet ja tuntee omiaan. Usean hassun nostamisen jälkeen päätin sitten tämäyttää vastaan ja siellähän oli kala ja aivan tolkuttoman kokoinen. Painoa tuntui olevan reilusti yli puoli kiloa, mutta se ei potkinut. Siimakin oli niin ohutta että yritin nostella kalaa rauhassa ja tasaisella vedolla ylös, mutta se karkasi. Siikaa järvessä on, ettei olis semmonen ollut, kun tuollaista en oo ikinä ennen kokenut?

9.3.08 nousi Särkijärvestä tämmönen. Ahven oli todella huonolla syönnillä, mutta tämä pelasti reissun. Splake nieriä n. 1kg. Kala otti tasapainoon.