Olin muutamia tunteja Reposaaren silloilla. Ensin maantiesillan merenpuoleiseen paikkaan jossa olikin jo kaksi ikäistäni vanhempaa ukkeli pohjaonkineen. Ei ollut tullut kalaa... keskustelimme siinä sitten miten on paikka muuttunut vuosien tai oikeastaan vuosikymmenien aikana. Muistelimme miten aikoinaan oli ukkoa kuin meren mutaa rinnakkain istumassa onkeineen. Silloin kun ei vielä ollut edes kuin bambuista tehtyjä onkivapoja, sellaisa holkkikierteellä varustettuja"jatko-onkivapoja" Silloin tuli aina kalaa ja hyvin.. isoja ahvenia sai vedellä joka reissulla... tai sitten aika oli "kullannut" nuo muistelut.

Nyt ei sitten kuitenkaan kalaa ollut tullut joten kävelinkin toiselle puolelle siltaa.
Viimeksi sentään sain sieltä seitsemän ahventa mutta nyt ei tullut yhtään mitään, vaikka oli mato-onki ja kaksi pohjaonkea samanaikaisesti pyytämässä. Lähdinkin sieltä sitten rautatiesilalle. Käveltyäni perille ja laitettuani ensimmäisen ongen pyytämään huomasin että matokippa oli jääny autoon

siitä sitten kävelemään ja hakemaan nuo madot. Laitoin jälleen mato-ongen ja nuo kaksi pohjaonkea pyytämään. Tuskin koskaan on ollut niin hiljaista kuin siellä oli. Varmaan pariin tuntiin ei tapahtunut oikeastaan mitään.
Tuli toinenkin kalamies siihen ja heitteli jigiä. Sai yhden pohjatärpin ja jonkinlaisen pienen laudankappaleen jigiinsä. Ei sitten hänellekään tullut muuta. Itse sain kaksi lahnaa, toinen jopa yli kiloinen. Tarjosin sitä kalamiehelle mutta ei kelvannut, itsekään en lahnasta oikein välitä joten päästin takaisin. Tuli toinenkin mies jigittelemään mutta kiipesi heti sillan betoniperustan päälle ja heitteli sieltä. Sinne jäi molemmat kun lähdin kotiin jälleen ilman ahvenia

Kyllä niitä ahvenia vielä .....