No niin nyt on sitten ihan virallisesti onkikausi aloitettu.  Aamulla lähdimme ajelemaan noin parinkymmenen kilometrin päähän Kokemäenjoen suistoalueelle.  Paikkana pienehkön lahden ylittävän sillan alunen.  Pyydysvälineenä mato-onki jossa syöttinä sekä mato että särjenpalanen. Matoja oli jo eilen haettuna valmiiksi ja särjenpalanen järjestyi tuota pikaa kun heitti mato-ongen pyytämään. Tämän lisäksi minulla on aina tapana käyttää tuplaonkea eli olipa kysymyksessä pohja-onki tai mato-onki niin aina laitan siihen lisänä jigin. Eli systeemi on sellainen että ensiksi on aivan normaali mato-onki ja sitten siihen mato-ongen siimaan kiinnitetään jigi vielä lisänä pyytämään. Yleensä laitan jigin mato-ongen painon ja kohon väliin. Tässä on sitten huomioitava että paino lisääntyy jigin painon verran eli mahdollisesti mato-onkeen on laitettava pienempi paino kuin ilman jigiä.

Mikäli on isompia ahvenia liikkeellä niin kyllä aina silloin tällöin ne haksahtavat tuohon jigiin.  Kannattaa kokeilla koska ei siinä mitään ainakaan häviä. Olivat kalat vähän nirsolla päällä. Ei nyt sentään ilman saalista jääty, mutta ei kylläkään niin paljoa tullut kuin kaverin edellinen kerta oli antanut aiheen odottaa. Saaliina oli särkien ja yhden kiisken ja yhden pienen lahnan lisäksi parisenkymmentä aika nättiä ahventa. Ei yhtään isoa mutta noin 200 - 250 grammasia. Kaikki pienemmät palautettiin takaisin. Kaikki ahvenet ja särjet olivat vielä kutukaloja.

Mikäli joku haluaa testata hermojensa pitävyyttä kannattaa tehdä seuraavasti: mikäli on tarkoitus perata tai oikeastaan fileroida ahvenet jo paikanpäällä niin älä missään tapauksessa ota mukaasi terävää filepuukkoa ja kalan käsittelyssä käytettävää piikkiä. ( kalapiikki on sellainen muuten haarukan näköinen vempele mutta siinä on vain kaksi piikkiä ja sen tarkoituksena on pitää kalanpalaa paikoillaan kun teet siitä filettä.) Ne on varminta unohtaa kotiin ja katsoa että mukana on vain erittäin tylsä ja lähes ruosteinen puukko. Sillä sitten fileroit vaikkapa parikymmentä pienehköä ahventa siten että kaloista jää mahdollisimman vähän hukkapaloja. Tämä on mieluiten tehtävä vanhan pienen puupalasen päällä ja oikein kylmässä tuulessa. Lisäpisteitä saa jos kaverisi ei itse osaa/viitsi fileroida vaan pyytää sinua sen tekemään omalle saalilleen, joka sisältää nelisenkymmentä alle 100 grammasia ahvenia, koska olisi fileitä vaimolleen tms. luvannut. Mikäli tämän tehtävän pystyt aivan pokkana ja ulospäin tyynenä tekemään, olet selvittänyt yhden testin aika hyvillä arvosanoilla.

En tietenkään nyt tarkoita että minulle olisi moinen tapahtunut.    piip per... en sano tai oikeastaan kirjoita yhtään enempää vaan jokainen saa ihan itse arvata lopun.

Hyvä huomenta!  Tarvikkeet on taas pakattu ja lähtö on edessä tuotapikaa.  Olin eilenkin kalassa mutta en ole vielä saanut itseäni kirjoittamaan siitä reissuraporttia. Todennäköisesti kirjoitan siten tänään molemmista reissuista.  Ilma ei ole oikein hyvä, koleaa ja tuulee, mutta onpa rannalla sitten enenmän tilaa. Isoja ahvenia haetaan.

Nyt on ihan sentapainen tunne että taidanpa hyvinkin äkkiä jättää uisteluvehkeet rauhaan ja siirryn vallan vain ja ainoastaan mato-onkijaksi. Eilinen uistelureissu merelle meni aivan "ketuille". Nyt täytyy kyllä oikein miettiä mikä ihme tuossa taimenen kalastuksessa oikein on pielessä. Olen uskolla käynyt merellä taimenia hakemassa ja en ole muuta saanut kuin kokemusta. Kyllä niin kypsentää miestä kun pian tulee kymmenen reissua täyteen ja ei edes ole nähnyt taimenta. Eilen sentään joku kävi tempaisemassa uistinta. En tiedä mikä oli, epäilen haukea, vaikka paikka oli kyllä sellainen mistä syksyllä olen taimentakin saanut. Epäilen haukea siksi että vaikka se oli kiinni vain viitisen sekunttia, se vaikutti niin isokoiselta että tuskin taimen niin mahtavasti tempaisee. Minulla on tapana pitää kelassa ns. "taistelujarru" aivan piukassa, lähes niin kireällä kun siima kestää, ja välittömästi kun olen tehnyt vastaiskun niin sitten löysään tästä taistelujarrusta. Nyt en edes ehtinyt jarrua löysentää mutta kala veti siimaa puolalta sen muutaman sekunnin. Tuskin taimen olisi tähän kyennyt??  Aivan yhtä tyhjää oli sitten vetämällä tai heittelemällä. Kotiin tultuani oli posti tuonut kymmenen uistinta joilla ainakin hesassa on taimenta oikein ylös saatu. Seuraavalla reissulla en sitten mitään muuta uistinta edes kokeile.

Siis nythän on niin, että mahtaakohan meritaimen edes tulla koko lahteen näin keväisin. Nyt kun oikein ajattelen tätä asiaa niin kukaan ei ole mitään taimenista puhunut. Vanhat papparaisetkaan jotka verkkojaan sinne virittelevät, eivät kyllä näin keväällä mitään taimenista puhu. Siikaa, haukea, ja ahventa ne saavat mutta taimenista ne ei tosiaankaan puhu mitään.  Uskoisin että voisin vaikka kaksikymmentä reissua tehdä jos edes joku olisi yhdenkin taimenen saanut. Nyt tuntuu kyllä niin turhalta. Eilenkin moni paikka oli kuin suoraan taimenenkalastajan oppikirjasta. Syvältä nouseva moreeni/kivipohja siellä täällä pohjakasveja rantaan päin matalaa siten että kymmenen metriä rannasta syvyys noin metri. Aivan rannassa syvyyttä parikymmentä senttiä, kivikkoa kasvillisuutta.  Se siitä

Tänään sitten menin oikein kunnon ongelle. Paikka oli sama kuin edellisellä mato-onkireissulla.  Eivät olleet ehtineet eläkeläispapparaiset valtaamaan sitä yhtä kiveä mihin aina on tunkua. Taitaa olla lähes taikauskoa että pitäisi päästä saman kiven päälle istumaan kun onkii siinä paikassa. On se aika hassua että vaikka olisit kahden metrin päässä niin kuitenkin se yksi paikka on ainoa oikea ja jos kalaa ei tule, niin vika on sitten siinä että et päässyt "omalle" paikallesi. Ei ollut ketään siinä aamulla vaan sain yksin olla siellä. Virtaus kävi mielestäni väärään suuntaan eikä kaloja näkynyt. Siirryinkin sillan toiselle puolella ja laitoin seka mato-ongen että pohja-ongen pyytämään. Jälleen jigi myöskin molempiin onkiin mukaan. Hiljaista oli ja kylmä tuuli oli vasten kasvoja. Päätinkin siirtyä toiselle sillalle. Kapusin sillan alta ylös maantielle ja katsoppas vain siellä kivellä eläkeläispapparaiset istu ja onki. Eivät huomanneet minua ja katselinkin hetken aikaa, eivät saaneet yhtään kalaa sinä aikana.

Ajoin toiselle sillalle ja jo kaukaa näin että paika oli täysin tyhjä. Viritin jälleen molemmat onget pyytämään. Nyt olikin aivan eri meininki kalantulon kanssa. Pohja-onki tuntui olevan oikein suosittu. Hetkessä olin saanut mukaanotettavia ahvenia viitisen kappaletta. Kaikki pohja-ongella, jigi ei tänään kelvannut yhdellekään. Tuli toinenkin kalamies siihen pyytämään. Sama periaate kuin minullakin, pohja-onki ja mato-onki. Sai muutaman ahvenen. Aurinko paistoi ja oli oikein mukava ilma, tuuli kävi selän takaa ja koska olimme penkan alaosassa niin tuuli ei siihen paikkaan sopinut. Ehdin saamaan vielä vajaan kymmenkunta ahventa kun tuuli muutti suuntaa.  Siis valehtelematta aikaa meni puoli minuuttia kun yht´äkkiä tuuli olikin sivulta ja voimakkuus lisääntyi ainakin 5 - 7 metriä sekunnissa. Puolessa minuutissa muuttui??

Niin muutui kalantulokin. Ahvenien lisäksi olin saanut särkiä, kiisken( oli niin iso että hetken jo ajattelin punnita sen, mutta vaaka oli autossa) ja pienen lahnan. Niin loppui kaveriltakin kalantulo. Siirryin jälleen sillan toiselle puolelle. Taas aurinko paistoi mutta tuuli ei sopinut sinne. Kaveri jäi sinne tuuleen kokeilemaan. Istuin ja vain nautein olostani. Vielä pari mukaanotettavaa ahventa tuli ylösotetuksi. Kaveri jonka kanssa edellisen reissun tein, soitti ja kysyi kalantulosta.  Kerroin että on vähän nihkeää. Sovimme että lähdemme maanantaina uudelleen mato-ongelle.

En viitsinyt fileroida ahvenia rannassa vaan toin ne kotiin.  Olenkin varmaan joskus kertonutkin että minulla on täällä kotona oikein erikseen tehty kalanperkauspaikka.  Metallijaloilla seisova pöytä missä päällisenä on ns. hygienialevy. (paksu teflon) Elintarvikeliikkeen lihanleikkaajan iso alusta. Siinä on hyvä sopivalla korkeudella fileroida. Tähteet voin haudata maahan nyt kun koiraa ei enään ole. Ennen kun kätkein kalanperkausjätteitä kaivamalla maahan niin koira perskules tahtoi ne kaivaa ylös.  Huomenna on ruuaksi ahvenfilettä valkoviinikastikkeessa. nam nam.   ps. kalanvalmistukseen ei saa käyttää mitään muuta rasvaa kuin voita.   Tulipa vielä tuokin mieleen kun olimme kahdestaan entisen työkaverin mökillä kolme päivää ja koko ajan söimme itse pyydystettyjä kaloja, niin saimme tänä kolmena päivänä puoli kiloa voita kulutetuksi, siis kahdestaan. Mahtoi kolestroliarvot olla kohdallaan.   

Ai, että kun täälläkin tulisi yhtenään edes parisataa grammaisia kaloja! Matoja täältä kyllä löytyy yllinkyllin, viimeksi kun kävimme mökillä, otin oikein kunnon 20 litran sankon ja sinne multaa ja ~150 matoa. Kyllä niiden pitäisi vähän aikaa riittää..

Joo, tuo voisi olla ihan hyvä.. Vaikkei saalistakaan tulisi, niin kyllä siitä silti voi kirjoittaa. Jos tästä pikkuhiljaa lähtisi onkikamoja laittelemaan jo ja menisi sitten ongelle.

On vähän paha herätä jossain kuuden aikaan, kun tätä koulua on.. Mutta sitten kun kesäloma alkaa

Olipa porukka joka foorumilla jälleen unten mailla tai ainakin poissa koneelta kun aamulla täällä kävin. Oikeastaa ei pitänyt lähteä tänään ongelle kun iltapäiväksi oli sokettu meno sukulaisiin. Kuitenkin aamuyöllä kun heräsin niin ajattelin sellaisen pikaisen reissun ahvenia hakemaan tehdä.  Paikkana oli tietenkin sama kuin ennenkin. Ensin sinne sillalle sille kivelle. Matkalla katsoin ensinmäisen sillanpielen, tuuli olisi sopiva siihen ja virtauskin varmaankin merelle päin. Hetken jo ajattelinkin pysähtyä siihen, mutta sitten kuitenkin ajatelin ensin ainakin kokeilla sitä toista paikkaa. 

Tihruilin jo heti kaukaa olisiko parkkipaikka sillan alussa tyhjänä. Yksi auto oli jo parkissa. Ajoin siihen viereen ja katsoin sinne kivelle. Eipä näkynyt ketään. Äkkiä onget kainaloon ja alas sillanpieltä istumaan siihen "parhaaseen" paikkaan kivelle.  Jälleen molemmat onget pyytämään. Pohjaongessa tuntuikin heti pientä värinää, ylös tuli pieni kiiski. Mato-ongen korkki suorastaa sukelsi aivan ilman varoitusta, nyppäsin ylös noin 300 gramainen ahven kyydissä. Oli heti päivän suurin saatuna. Kalansyönti oli oikein rauhallista.  Kalaa tuli noin kymmenen minuutin välein, osa isonpaa kotiin ja osa pienenpää takaisin. Eipä siitä oikein arvannut muuallekkaan lähteä sillä kyllä tälläkin vauhdissa siitä riittävästi ahvenia saisi.

Katsoin parkkipaikalle päin kun kuului auton ääntä. Joku mies nousi autosta ja jäi siihen noin viidenkymmenen metrin päähän katsemaan minua. Samassa pohjaongen vapa rupesi tärisemään. Kala siellä sähkötti ylösottamista. Kyllä toiset    kalamiehet ovat aika kieroja olentoja. Uskoakseni ne tekisivät tämäntapaisessa tilanteessa siten että pohjaongen vain kylmästi laittaisivat makuulle, siten että katselija ei sitä näkisi. Sitten venyttelisi käsiään aivan kaikessa rauhassa ja lopuksi kyynärpää polvelle ja käsi poskelle. Ohoijaa kun haukotuttaa ,ikäänkuin ei  yhtään kalaa moneen tuntiin olisi tullut. Katselija seurasi vielä hetken ja tuli siihen tulokseen että ei ole ukkeli saanut mitään, turhaan sinne on mennä. Lähtikin hetken kuluttua autolleen ja kaasutti pois.  Olen merellä joskus kuulut että joku olisi tehnyt sellaisen tempun että  viisikiloinenkin hauki olisi ollut kiinni ja ylösotettavissa. Mikäli siihen olisi ollut tulossa vene joka ihan näköetäisyydeltä olisi ajamassa ohitse niin silloin kela vapaalle ja istumaan vaan kaikessa rauhassa ikäänkuin mitään kalaa ei ikinä olisi ollutkaan. Sitten veneen mentyä äkkiä kela kiinni ja kala ylös.   Hyi hyi kuinka omahyväistä touhua joku harrastaa.

Auton mentyä nappasin pohjaongen, oli mato häipynyt. Samassa koho jälleen sukelsi, nyt olikin isompi ahven tuloillaan. Kovin oli pitkä ja laiha ja kaikenlisäksi aivan vihreä.  Reilu puolikiloinen hauki killui koukussa. Putosi onneksi takaisin ennenkuin sain maihin. Koska syönti ei tästä vilkastunut lähdin toiselle sillalle. Nyt ei ollutkaan yhtään autoa parkissa joten sain taas valita parhaan paikan. Laittaessani onkivehkeitä kuntoon tuli toinenkin kalamies paikalle. Näki että olin vasta aloittamassa. Sama mies kuin viime kerrallakin.  Kertoi olleensa siellä pari päivää takaisin ja että ei silloin saanut mitään. Nyt veti heti alta viidenminuutin komean ahvenen. Minulla taasen normaalissa ongessa ei ollut lainkaan syöntiä, mutta pohjaongessa oli aina silloin tällöin joku tulossa. Kerran nyppäsikin oikein reippaasti. Siitä sainkin oman enkkani.  Oli kiiski syönyt koukun ja tehdessäni vastaiskun oli toinenkin kiiski jäänut evästään kiinni. Yhdessä koukussa oli kaksi kiiskeä. Toinen kalamieskin sitä ihmetteli ja sanoi että kyllä siellä täytyy olla hirveä ruuhka noista kiiskeistä.

Paikallinen kotitarvekalastaja tyhjensi rysäänsä ja ajoi ohitse veneellään. Nosti näytille noin kolmekiloisen taimenen. Näytin peukalolla hyvän tuurin merkin. Nähtävästi taimenia ainakin vielä sitten täällä rannoilla on?  Kyllä täytyy merelle pian päästä.  On se hankalaa kun joutuu lähes kesken kaiken lähtemään mutta kun oli se sukulaisreissu luvattu niin eipä siinä sitten muuta kuin vehkeet läjään ja kotiin, ennenkuin emäntä hiemän närkästyneenä pääsisi soittamaan.  Lopuksi kotiin fileroitavaksi tusinan verran 100 - 200 grammaisia ahvenia. Kyllä niistä yhden kalaruan tekee.

Voi pirkutti kun tuli jostakin syystä nukuttua huonosti ja heräsin moneen kertaan yöllä.  Nousin ylös kuitenkin vasta seitsemältä ja keitin kahvit. Hieman oli suunnitelmissa merellekin meno ja ilma olisi siihen muuten ollutkin aika sopiva mutta.... taas ihan mahdoton tuuli. Päätinkin lähteä mato-ongelle ja vielä siten että katsastaisin hieman toisenlaisia paikkoja.  Ajoin vakiopaikkani ohitse, oli kaksi autoa jo parkissa, tuuli oli muuten siihen sopiva mutta voimakkuus oli turhan kova. Pysäköin autoni kalapaikkaan minne en ole päässytkään tuon jalkani takia kahteen vuoteen. Nytkin oli hieman vaikeuksia laskeutua jyrkkää rinnettä sillan viereen. Sitten mato-onki ensin valmiiksi. Mukana oli jälleen kelalla varustetttu kuusimetrinen. Juuri kun meinasin sen heittää pyytämään niin huomasin että siinähän kulkee sähkölinja aivan yläpuolella. Eipä tehnyt mieli kokeilla vavalla kuinka paljon virtaa siellä olisi ollut tarjolla. Ei ollut muuta tehtävissä kun vapa läjään ja pois tuollaiselta paikalta.

Siirryin auton kanssa mattolaiturin viereen. Siinä oli kuin tilauksesta pirttikalusteen tapainen kahvin juontipaikka. Tämä paikka vaikuttaisi aika sopivalta sitten kun tyttärentyttären kanssa ongelle menemme. Tuleva kalakaveri on huimat kaksi ja puolivuotta vanha. Siihen sitten istumaan ja molenmat onget pyytämään. Tuli vähän matkan päähän kaksi miestä, taisivat heitellä jigiä. Mikäli oikein näin saivat yhden kalan. Syönti ei ollut minullakaan mitenkään kehuttava. Tunti onkimista ja 28 matoa myöhemmin saaliina oli kolme pientä särkeä. Pohjaonkena oli jälleen "heinäseiväsvapa" ja iso kela jotta näin uudella paikalla saisi koukut tarpeen vaatiessa vedetyksi suoraksi. Auto pysäköi taakseni vähän matkan päähän. Isä ja poika käveli sinne missä nämä kaksi miestä jo olivat ennestään. Ei oikein tullut kalaa sielläkään ja miehet lähtivätkin pois.

Isä jäi sinne onkimaan mutta poika tuli siihen mattolaiturille kokeilemaan. Isä sai ahvenen ja huusi "katsos Mikko."  Pojan ikä oli aika lähellä Mikko 10 nimimerkkiä joten kysyin oletko "mikko 10". Juu kyllä se on minun nimimerkkini. Katsoppa vain minä olen igors.  Olipa sitten ensinmäinen heittiksen kirjoittajista jonka olen nähnyt ihan luonnossa.  Sanoinkin Mikolle että kunhan ilmat vähän paranevat niin mennäänkin minun veneelläni kokeilemaan haukia. Täytyykin tästä sitten sopia Mikon ja Mikon isän kanssa vaikka yv:nä kun ilmat paranee.  Kalansyönti oli kyllä niin nihkeää että ajattelin siirtyä toiseen paikkaan. Tarkoitus oli mennä sorvapaikalle katsomaan josko ahveniakin sieltä löytyisi. Muutin kuitenkin mieleni ja ajoinkin kotiin kun eiliset pihahommat jäivät vähän kesken. Niin koko päivän saalis oli sitten huimat kahdeksan särkeä, yksi pieni lahna ja viisi oikein pientä kiiskeä. Repikää siitä sitten paremmaksi.