Tehtiin kalastuskierros Mikon kanssa. Kuten suunniteltiinkin niin menimme ensin Reposaaren sillalle, tuulimyllyjen alle. Mato-ongella ei tullut yhtään kalaa ja pohjaongellakin vain muutama sintti. Oikeastaan aika ihme homma kun se on aikoinaan ollut oikein hyvä paikka. Tuulta olisi ehkä saanut olla hieman kun nyt se oli vallan poissa, mutta vastaavasti virtaus oli ihan oikeasta suunnasta. Ei sitten väkisin. Emme siinä paikassa sitten oltukaan kuin reilu puolisen tuntia kun jo suuntasimme seuraavaan kohteeseen.
Menimme Reposaaren aallonmurtajalle. Joku pöhlä oli vetänyt noin parisataa metriä verkkoja rannasta viiden metrin päähän
rannan suuntaisesti. 
Enpä ole moiseen ennen törmännyt. Tietenkään mitään merkkejä ei ollut laitettu näkyville. Ainoastaan yläpaulan korkeista sen huomasi. Ei sitten kokeiltu kalastusta siinä kohdissa, vaan kävelimme aallonmurtajalla lähes sen päähän asti. Kokeilimme ensin molemmat pohjaongella,..... aivan turhaan. Laitoin sitten mato-ongen pyytämään ja silloin rupesi tapahtumaan. Kalaa tuli niin paljon kuin kerkesi ylös vetämään. Tuskin syötti oli ollut vedessä edes kolmea sekunttia kun sitä jo vietiin. Haittapuolena oli kuitenkin se seikka että kaikki kalat olivat joko pieniä lahnoja tai sitten oikeastaan aika nätin kokoisia särkiä. Todennäköisesti niitä olisi saanut vaikka useampi sata kappaletta mutta mitä järkeä niitä olisi ollut onkia. Otinkin vallan mato-ongen pois pyytämästä, ja vaihdoin madon tilalle särjenpalan. Kerran joku kävi sitä haukkaamassa mutta ei jäänyt kiinni.
Kun Mikollekaan ei kunnon kaloja ( ahvenia) tullut, niin muutimme vielä kalapaikkaa. Kävelimme ihan aallonmurtajan päähän. En edes muista koska olisin nähnyt niin monen kalan käyvän pinnassa. Kalalokitkin syöksyivät siellä kalojen niskaan. Jotakin pieniä kaloja suorastaan hyppeli siellä. Todennäköisesti sitten ahvenet siellä jaakasivat pikkusärkiä. Yritimme mennä mukaan saalinjakoon ja heittelimme sinne sekaan lippoja ja jigejä. Ei kelvannut niille?? Mato-onki kyllä kelpasi mutta siihen tuli vain särkiä. Paikka mistä heittelimme oli noin viitisen metriä vedenpinnan yläpuolella ja alas olisi ollut vaikea mennä isojen kivilohkareiden seasta. Jouduimme näinollen jälleen muuttamaan paikkaa, vaikka tämä vaikuttikin siltä että siellä olisi voinut olla isojakin ahvenia.
Kävelimme takaisinpäin noin sata metriä ja rupesimme kokeilemaan ensin molemmat mato-ongella ja sitten Mikko rupesi heittelemään jigiä ja minä lippaa. Mato-ongella tuli tasaiseen tahtiin pieniä ahvenia. Lippaan tuli pari hieman isompaa ahventa. Mikko sai jigillä pari pienempää ja yhden vähän isomman ahvenen. Juuri kun tuntui siltä että ahvenet hieman tulivat isommiksi niin sattui haaveri. Mikko kiskaisi hieman räväkkäämmin ja
vapa poikki. DAM: vapa minkä Mikko oli eilen saanut napsahti liitoskohdasta poikki ja tietenkin kärkiosa lensi mereen. Samalla jigi jäi vielä kiinni pohjaan. Vavan kärkiosa jäi hieman näkyville ja minä rupesin sitten lipalla sitä pyydystämään. Sainkin koukut jäämään vapaan ja sain vedettyä sen Mikolle takaisin. Tuli pari venettäkin siihen ihan rannan tuntumaan ja rupesivat heittelemään lippaa. Saivatkin ainakin muutaman ihan nätin kokoisen ahvenen. Me lähdimme kotia kohden. Toivottavasti Mikon isällä oli vielä kuitti tallella niin saisi kyllä hakea takuun puitteissa uuden vavan!!
Mennään varmaan jälleen pyhien jälkeen ongelle mutta taidetaankin mennä veneellä merelle pyytämään oikein kunnon meriahvenia. Otetaan varmaan pilkkiongetkin mukaan.