Lähdettiin sitten puoli kuuden aikaan Mikon kanssa kuhaa ja ahvenia pyydystämään. Ajoimme rautatiesillalle jossa jo olikin muutama kalamies paikalla. Kaksi olikin jo ehtinyt "valloittamaan" juuri sen paikan jonne alunperin ajattelin "majoittuvamme". Mentiin sitten hieman sivummalle. Laitoimme ensin mato-onget pyytämään. Mikolla oli aivan normaali mato-onki mutta minulla oli mukanani jälleen se 7 metrinen kelalla varustettu. Alku oli hieman hiljaista, Mikko heitteli jigiä ja minä heittelin lippaa samalla kun seurasimme onkien tilannetta. Oltiinkohan puolisen tuntia oltu kun Mikolla nappasi jokin kookkaampi kiinni. Kuha sieltä nousi. Oli huomattavasti isompi kuin mitä ne olivat mitkä se pölhö edellisellä reissulla kotiinsa otti. Eipä ollut kummallakaan mittaa mukana. Siinä sitten arvioitiin kuhan pituutta ja päädyttiin siihen että koska se oli shiinä ja shiinä niin menköön takaisin. Alku jokatapauksessa vaikutti aivan mukavalta.
Minulla oli mato-onki heitettynä parinkymmenen metrin päähän kun siinä tuntui kasvavan meriheinää. Nappasin siitä ensin pienen ahvenen. Heti kun sain heitetyksi uudelleen samaan reikään tuli toinen hieman isompi. Sen otinkin sitten jo mukaani ja samoin kävi heti parille seuraavallekin ahvenelle. Rupesi näyttämään ihan hyvältä kun Mikola oli jo kuha käynyt morjestamassa ja minullekin tuntui ahvenia kertyvän ja kuitenkin ilta oli vasta nuori....... Siihen se syönti sitten lopahtikin

Porukkaa kyllä lappasi paikalle ja tuntui että siellä oli pian enenmän porukkaa kuin pienessä kylässä. Ukkoa istui rinta rinnan ja kenelläkään ei tuntunut kaloja tulevan. Muutama hauki sentään tuntui sillalla olevia kiusaavan, mutta kuhaa ei kenellekään tuntunut tulevan. Kysyin metrimittaa viereen tulevalta mieheltä ja hänellä olikin sellainen. Otin mitan kuhaa varten ja se mittaraja on vapani alemman korkkiosan mittainen. Nytpä on sitten aina mitta mukana.
Tulihan siinä lipalla varustettuun kumikalaan, jota heittelin sinne kasviston viereen ongenkorkin lähettyville, kaksikin pientä vauvahaukea. Painoakin taisi olla reippaasti yli kaksisataa grammaa

Sitten tuntui vielä kolmaskin sieltä tulevan oli kuitenkin hieman jämerämmän tuntuinen. Se olikin ahven, eikä mikään olematon ahven ollutkaan. Siinä silmissä siinteli jo uusi ahvenenkkani kun katselin paikkaa mistä sen parhaiten saisi ylös otetuksi. Löysinkin ihan sopivan paikan ja vedin ahventa siihen matalaan kohtaan. Huusinkin Mikolle että katsoppas tätä. Silloin se, ihan rannassa, irtosi.

On se ihme tuuria kun Mikolta on monta isoa ahventa lähtenyt viimehetkellä ja nyt sitten sama kävi minulle. Muuten oli aika mennyt ihan mukavasti. Yleensä jos kala ei syö ja aika käy "pitkäksi" niin silloin tulee aika usein vilkuiltua kelloa. Nyt katsoin kellonaikaa ensinmäisen kerran kun se oli jo puoli kymmenen.
Rupesi porukkaa pikkuhiljaa häipymään. Lähes sama laulu kaikilla .. ei nyt oikein tänään tullutkaan. Mikko olikin jo ottanut mato-onkensa pois ja samoin tein minäkin kun ei kerran sitten kelpaa niin ei sitten. Pojat jotka siellä olivat jo ennen meitä lähtivät myöskin pois. Olivat kokeilleet pohja-ongella lähes koko ajan saamatta mitään mainittavaa. Olimme itse siellä vielä kello puoli yhteentoista mutta ei kalan kalaa enään edes näkynyt. Ei kenellekkään. Taisi Mikko sitten ollakin ainoa koko isosta ryhmästä joka kuhaa pääsi koskemaan
