Mikko tuosta reissusta Reposaaren rautatiesillalle jo kertoikin. Hämmästyttävää oli se että kun siellä oli kymmen ukkelia, nuorempaa ja vanhempaa, onkimassa, niin vain yksi vanhempi mies aktiivisesti koitti kalaa mato-ongella. Kaikilla muilla pyydysvälineenä oli jigi. Tämä mato-onkija käytti heittonkea jossa oli koho ja täytyy sanoa että kalantulo sillä oli suurinpiirtein luokkaa yksi kala tunnissa. Lopettikin sitten mato-onginnan ja siirtyi lippaan mutta tulos ei siitä parantunut. Toinenkin samanikäinen heitteli myöskin hetken mato-onkea heittokoholla mutta tulos oli vieläkin huonompi. Sitten oli veneellä porukkaa jota seurasin "sivusilmällä" kun olivat ankkurissa näköetäisyyden päässä. Ei näyttänyt kalaa sieltäkään tulevan.
Olivatten oikein mukavaa porukkaa tuo veneellä olijat. Kun lopettivat tyhjän pyytämisen ajoivat siihen minun viereeni ja sanoivat että heiltä jäi matoja kun kala ei syönyt joten he antaisivat ne minulle jos vain kelpaisi. Kiittelin poikia sillä nyt minulla on sitten matoja jälleen käytettävissäni. Olivat pohjaongella yrittäneet ja saaliksi oli tullut vain kaksi pientä ahventa. Kuitenkin huhut kertovat ko paikan olevan mitä parhain nimenomaan mato-ongella ahvenia pyydettäessä. Taitaa olla vain "aikojen kultaamaa muistoja" kun todellisuudessa nuo kalansaaliit mato-ongella tuntuvat jäävän yhden käden sormilla laskettaviksi.
Heittiksen porukka oli jälleen mahtavasti edustettuna. Mikko 10, Kalamies 3 ja minä ajoimme sinne iltapäivällä ja Dukes ilmestyi sinne vielä illan kuluessa. Eli paikalla oli niistä kuudesta jotka joskus ovat tänne kirjoitelleet neljä saman-aikaisesti tuolla ongella. Aika kova prosenttiluku joka osoittaa että
PORISSA paitsi kirjoitellaan niin myöskin käydään kalassa. Itse muuten sain kaksi ahventa ja yhden
kuhan. Olipa sitten ensinmäinen kuha, painoakin varmasti oli yli sata grammaa.

Jostakin syystä en punninnut

Mikko sai kotiin asti vietävän kuhan ja mikäli oikein näin niin Dukes tai sen kaveri sai myöskin kuhan.