En oikein ehtinyt onkia kun menikin tuon perämoottorin kanssa niin  paljon enemmän aikaa.  Laitoin ongen pyytämään ja korjasin moottoria.  Ei siitä hommasta mitään tullut kun aina kalat ehtivät madon viemään kun en sitä onkea vahtinut.  Hyvä, että näki kuitenkin että siellä kalaa on ja erittäin hyvä oli että sain moottorin korjatuksi  .  En olisi kyllä uskonut että se homma onnistuu, mutta niin vaan pelaa oikein hyvin tällä hetkellä.  En sitten jäänyt enään kalojakaan kiusaamaan kun kaveri soitteli että mentäisiin käymään jazz- kadulla pyöräilemässä.  Ensi kerralla sitten vain ongitaan eikä (toivottavasti) korjailla moottoria tai venettä.

Tätä olenkin koko päivän odottanut, että tulee väliaikatietoja sieltäkin suunnalta.
Vai ei sielläkään Ahti ollut kovin armollinen. Sentään jotain kotiin vietävää tuli, vaikka tuskin se emäntä suuttuu vaikkei joka kerralla tuliaisia olisikaan mereltä 

Mikon kanssa merellä... Oltiin  vain      heittelemässä.  Ahvenet olivat edelleen hukassa mutta otimme sitten noita haukia ikäänkuin lohdutukseksi.  Suurin oli ihan inun vaille viisikiloinen.

Jos et sano kenellekään niin voin ilmoittaa suuren salaisuuden.  Siellä ei ensinäkään käy oikeastaan kukaan muu kuin minä + ketä nyt mukanani on. Eli kalastajia ei siellä ole joten ilman kalastuspaineita haukikanta on saanut rauhassa lisääntyä.  Näinollen ei tarvitse kuin tietää nuo kalapaikat niin sieltä niitä pitkin kesää sitten tulee.  Kaikille muille tietenkin sanotaan että olemme niiiiin hyviä 

Tällä hetkellä kyytien järjestäminen ja muut asiat on hankalempia hoitaa, niin ensi vuonna kun olen 18v, niin pitää tulla kyllä käymään siellä samassa veneessä katsomassa millaiset ahven paikat teillä on ja samalla varmaan hauki paikat jos niitä Salolaisille uskalletaan näyttää. 

Vähän on ollutkin hiljaista tällä(kin)  palstalla.  Käväisin sellaisen iltareissun eilen Dukesin kanssa, mutta varsinaista mato-ongintaa ei nyt harrastettu.  Venevalkamassa tosin oli kaksi miestä ongella ja kertoivat ahvenia saaneensa.  Me menimme merelle heittelemään.  Juttua heittiksen Porin alueella.  Oli muuten yksi ammattikalastaja saanut sammen verkoistaan täältä minun lahdeltani.  Painoa ei sillä tosin ollut kuin reilu sata grammaa.

Katselin sitä sampea kun tämä ammattikalstaja sitä näytteli.  Kertoi itsekin että oli luullut sitä joksikin haiksi kun sillä suu oli vatsan puolella, ei kehon edessä niinkuin normaalilla kalalla.  Muuten oli aika virtaviivainen ja varmaankin aika nopea uimari.  Se oli joko keväällä tai sitten syksyllä kun edellisen kerran täältä löytyi moinen otus, monen kymmenen vuoden jälkeen, joten taitaa olla lisääntymässä täälläpäin.  Sitten kun se vähitellen saavuttaisi tuon suomen ennätyspainon luokkaa niin rupeankin järjestämään tänne kalastusreissuja.  Tosin tuo tuli Kokemäenjoesta joten ilman noita voimalaitoksia sellaisia voisi uida jopa Southpaw:in kalavesille saakka.  Mutta nyt nuo padot pitävät ne lähempänä minun kalavesiäni.

..."Ulvilan Sunniemen nuotta-apajasta nousi 90 vuotta sitten kesällä elävä, joka on jäänyt Suomen kalastushistoriaan. Kolme miestä joutui tekemään töitä tosissaan ennen kuin joesta saatiin nostettua 152-kiloinen ja 265-senttinen sampi."