Muutaman päivän pilkkireissu mökkijärvelleni, Pepe_London tuli kalakaveriksi mukaan. Tarkoitus oli mennä ahventa pilkkimään.

sunnuntai

Aamulla lähdettiin yhdentoista maissa ajamaan kohti Vesilahtea, ja puoli kahdelta olimme perille. Äkkiä purkamaan kamat ja sitten suoraan jäälle. Pilkkikamat oli laitettu kuntoon edellisenä iltana.

Puolitoista tuntia pilkkimistä "hyvillä" paikoilla, ei yhtikäs mitään. Siinä pilkkiessämme eräs kokenut kalamies tuli siihen lähelle nostamaan verkkoja ja sanoi, että meidän kannattaisi mennä madepilkille, niillä kun on nyt kutu käynnissä. Itse en koskaan ollut ennen pilkkinyt matikkaa niin, että ymmärtäisin siitä hommasta jotain. Pepe_London sai edellisellä reissulla yhden matikan mereltä haralla. Tämä kalamies kertoi tekniikat ja tarkat kohdat mistä kannattaisi koittaa.

Otimme sitten neuvot vastaan ja lähdimme kohti mateen kutualuetta. Kello oli jotain puoli viisi. Valitettavasti meillä ei ollut omaa 6 tuuman kairaa, joten piti potkia muiden vanhat avannot auki. Kauaa minun ei tarvinnut pilkkiä, kun yhtäkkiä siima alkoi tehdä todella omituista liikettä. Ajattelin että onkohan se minun käsi kun heiluu vai mikä on, mutta rykäisin kuitenkin vavasta. Kalahan siellä oli ja kohta oli 300g made jäällä. Laskin pilkin veteen ja muutaman minuutin päästä siima alkoi uudelleen heilua. Taas made, nyt aika pieni. Paino oli muistaakseni 180g. Sitten taas muutaman minuutin päästä kala kiinni, tosin sähläsin ja koukku tarttui jäänreunaan ja kala meni menojaan. Sama toistui hetken päästä uudelleen. Aina ne onnistuvat kääntämään itsensä poikittain ennen avantoa niin, että kolmihaara tarttuu jäähän ja kala karkaa. Parinkymmenen minuutin päästä nousi vielä yksi made ylös asti, nyt 400g. Eivät ne mateet mitään isoja olleet, mutta eivät muutkaan sen isompia saaneet. Tapahatumia ei enää pahemmin tullut, kuin satunnaisia siimanheilahduksia, joten päätimme lähteä pois.

maanantai

Herätys 6.50, aamupala ja jäälle. Ennen auringonnousua oli pilkit vedessä. Parit reiät ehdittiin kairata, ennenkuin Pepellä tärppäsi. 250g ahven otti 6cm hopeasiipeen. Ehdimme jo luulla että nyt löytyi ahvenia. pa**at, ei minkäännäköistä havaintoa ahvenesta sen jälkeen, ja kahdeltatoista lopetimme kun alkoi olla kova nälkä. Reikiä kairattiin vaikka kuinka mutta ei niin millään.

Puoli yhdeltä takaisin jäille, ei ehditty kuin syödä ja heti taas takaisin. Lähdimme kiertämään järveä ja kokeilimme karikoilta, saarien välistä, syvästä, matalasta, rannan vierestä, mutta ei mistään edest tapahtumia. Kyselimme paikallisilta mistä sitä ahventa saisi, mutta he vain sanoivat ettei sitä ahventa kannata nyt keskitalvella täältä oikein pilkkiä, kun ei se ota. Ja sen huomasimme kyllä itsekin. On muuten melko raskasta kävellä 10km ympäri järveä haalari päällä, saappaat jalassa ja lunta 35cm jään päällä. Lumi ei kannattanut yhtään, joten sai koko ajan tarpoa lumi polvissa asti.

Puoli neljä lopetimme ahvenen yrittämisen kun ei siitä tullut mitään, ja puoli viideltä madepaikoille.

Aluksi ei tuntiin minkäännäköisiä tapahtumia kenelläkään, mutta heti kun hämärä laski niin kalat aktivoituivat. Ensin minulla oli vain tärppejä, kun tein vastaiskun aina liian myöhään, mutta sitten lopulta sain sen ensimmäisen ylös. 500g made, kalanpalasyötti syvällä kurkussa. Sen jälkeen pari karkuutusta taas jäänreunaan ja muutamia tärppejä. Perhana kun aina karkaavat. Tehon ylipa**a jarru ei pahemmin vastaiskuissa auta, kun sen antaa aivan liian paljon löysää. Siihen tietenkin auttaa sormen pitäminen puolallla, mutta tärppi tulee aina juuri sillon kun esim. lämmittelee sormiaan ja ottaa sormen pois puolalta. Noin seitsemältä vielä pimeässä yksi made, 550g tällä kertaa. Melkein heti sen jälkeen lähdettiin, kun oli sen verran kylmä. -14°c ja pieni tuulenvire.

tiistai

Aamulla ei ollut mikään kiire herätä, kun ahventa ei kuitenkaan tulisi. Yhdeltätoista lähdettiin kuitenkin kahdeksi tunniksi vielä kiertämään järveä ahvenen perässä aikamme kuluksi. Arvatenkin ei edes tärppiä.

Kaikkea muuta toimintaa neljään asti, sitten madepaikoille. Sää vähän huoletti, -17°c, täysin pilvetön taivas ja kohtalainen tuuli. Saattaisi olla vähän kirkas keli mateelle ja muutenkin kylmä pilkkiä.

Ensimmäiseen kahteen tuntiin ei _minkäänlaista_ tapahtumaa. Ketään muita ei vielä jäällä näkynyt, olimme ainoat hullut jäällä. Kuudelta sinne tuli kaksi autollista porukkaa, mutta eivät hekään saaneet mitään.  Yksi tyyppi sai vähän ajan päästä kaksi matikkaa. Puoli seitsemältä Pepe karkuutti yhden matikan, vähän sen jälkeen karkuutin itsekin yhden. Sen jälkeen ei enää muuta kuin yksi tärppi minulle.

19.10 lähdettiin pois, vaikka puoli kahdeksaan piti jäillä olla. Äkkiä saunaan, varpaat ja sormet jäässä. Mittari näytti -27°c kun pääsimme takaisin mökille. Kaikki muutkin lähtivät heti pilkkimästä kun me lähdimme. Ihan mukava ilta vaikka oli totaalisen kylmä ja kalaa ei tullut. Mielenkiintoista puuhaa tuo mateen pilkintä, mutta ei sitä kyllä joka viikko jaksaisi. Ihan hyvä että se on vain kerran vuodessa.

keskiivikko

Kamat autoon ja suunta kohti Saloa. Jäille ei enää viitsinyt mennä, madetta kun ei taida aamulla oikein saada ja ahventa ei niin millään.

Ihan mukava reissu oli, vaikka kalaa nyt ei paljoa tullutkaan. Hauen täkyongintavälineet oli mukana, mutta turhaan, koska emme saaneet edes täkykaloja  Varmaan huomenna tai ylihuomenna seuraavan kerran pilkkimään taas jonnekin. Kuvia kohta kunhan saan pienennettyä.

Joo kyllä sielläkin joku pilkki, mutta me pilkimme Selkäsaarten itäpuolella niinkuin moni muukin.

Himopilkkijä  kerro nyt vähän minkämoinen systeemi tuo ponttoonilautta oikein on?  Onko se jonkinlainen laiturintapainen, moottorilla varustettuna. Aika tukeva se jokatapauksessa täytynee olla jos se hyvin kaksi miestä kannattaa.  Niin ja pakko sen on ainakin vähän aallokkoakin kestää jos kerran sillä uskaltaa uistelemaan lähteä.  Aika nätin kokoisia ahveniakin olitte saaneet.  Yritimme Mikon ja Mikon isän kanssa itsekin tänään ahvenia lippauistimella mereltä mutta ei yhtään saatu. Haukia kyllä olisi tullut mutta ei ahvenia ja vain ahvenia olisimme tahtoneet.

No johan on keksintö.  On siinä varmaan muutama tunti mennyt sitä valmistettaessa.  Mistähän moinen idea onkin saanut alkunsa.  Tulipa mieleeni että kun siellä noita pilkki-ihmisiä tuntuu olevan niin varmaan sitten ponttoonissakin on valmiina pilkkireikä millä pääsee kesälläkin sitten todelliseen pilkintätuntumaan.

Tänään käytiin pikaisesti 3 hengen voimin ongella/pilkillä/uistelemassa.

Isä sai täkyongella yhden 360g ahvenen ja itse sain pilkillä yhden noin 200g. Vaapulla tuli pari noin 200g.
Pienempiä ahvenia tuli sitten muutama.

Ei oltu järvellä kuin alle 2 tuntia.

Eilen pitkääsiimaa kun oltiin viemässä niin mennessä saatiin 45,5 cm kuha ja tullessa yksi niukasti alamittainen. Kuha tulee pintaan kun vedet kylmenee.  Veden lämpö 14 astetta.

Pitkässäsiimassa oli sitten 3 pasuria, 3 ankeriasta, 4 kuhaa ja made.
Katiskassa 1 ahven ja 2 pientä madetta.

Vedet kylmenee ja kalantulo paranee. 

Kuvaa vielä. 

Ovat juuri nyt savustumassa, niiden savustamiseen taitaa mennä joku 2 tuntia, paljon enemmän kuin muilla kaloilla.
Kalat tapettiin laittamalla ensin koukusta roikkumaan ja sitten pari teelusikallista suolaa suuhun. Noin 30 minuutissa oli henki pois.

Ei ollut ihan parikiloisia: 974g/79cm, 750g/75cm ja 565g/67cm. Otin kuvan niin läheltä kuin suinkin mahdollista, vähän liian lähelle lipashti kun isoimman pyrstö ei näy kokonaan. 

Pitkästäsiimasta otettiin pois niinkun kalat yleensäkin, paitsi haaviin ankeriasta ei voi ottaa koska se ei pysy siellä.
Eli nostettiin kalat suoraan saaviin ja vedettiin tapsisiima poikki. Ankeriaat oli jälleen kerran nielleet koukun mahaansa noin 10cm verran.

Tästä kuvasta voi paremmin todeta tuon isoimman ankeriaan koon, vieressä reilu 900g kuha.

Törkeetä touhua tuo toisten katiskoihin häplintä!
Tuli mieleen että joella lähirantakalastuspaikallani käy vanha kalamies pistämänsä katistan rannalta ja naru puuhun kiinni. Eräs kerta oltiin katiska vedetty rantaan, tapettu siellä olleet kuhat ja liiskattu ja katiska tuusannuuskana. Kuhat olivat kokoluokkaa 0.5-1.5kg! Tuommosesta joutas saada kunnon sakot niin oppisi edes jotain.