Kaikkihan tietävät aivan tavallisen ongen.  Kuinka moni onkii pohjaongella ja miten sen on valmistanut?  Ollessani pikkupoika setäni joka minut opetti onkimaan, opetti myöskin tekemään ihan oikean pohjaongen.  Setäni mallin mukainen pohjaonki oli kaksikoukkuinen.  Ensin oli normaali heittokelasta lähtevä pääsiima, joka oli paksumpi kuin varsinainen pohjaongen siima.  Tämä oli sen takia että jos jäi pohjaongen koukku johonkin kiveen yms. pohjaan kiinni ja kun vedit sitä pois, niin siima katkeaisi sitten pohjaongesta eikä sitä silloin hävinnyt niin paljoa. Nykyään on punotut siimat niin vetolujia että voi vetää koukut suoriksi.

Tähän pääsiimaan sitten laitettiin ensiksi paino ja sitten sen jälkeen lenkki tai leikari johon tuli kaksi eripituista siimaa.  Painona käytettiin silloin pelkästään lyijylevystä itse muotoiltua sopivan kokoista palaa.  Lenkkiin/leikariin  sidottuihin siimoihin laitettiin koukut siiman päähän.  Sitten siitä koukusta noin parinkymmen sentin päähän ( tietenkin pääsiimaan päin) laitettiin pieni korkinpalanen.  Tämän tarkoituksena oli nostaa koukut  irti pohjasta joten se ei olisi niin helposti jäänyt kiinni.

Nykyään periaate minulla on lähes sama mutta tuon korkin olen kyllä jättänyt pois ja painon/koukut  sitonut suoraan punottuun siimaan.  Tämän lisäksi olen sitten vielä laittanut painon yläpuolelle suoraan siimaan kiinni jigin.

Jatketaanpas vielä vähän tuosta pohjaongesta.  Vasta viime syksyllä rupesin jälleen setäni (+ 80 vuotta?) kanssa harrastamaan kuhan pohjaonkimista.  Nyt on sitten pikkuisen makuasia olisiko tuo täkyonkimista vai pohjaonkimista. Ero näillä on kuin veteen piirretty viiva. Varsinkin jos syöttinä olisi/on kaksisiimainen pyydys. kts. edelläoleva kirjoitukseni kahdesta koukusta yhtäaikaa pyytämässä.  Tässä tapauksessa oli kuitenkin toisessa koukussa pyytämässä täky, pieni salakka, pitkänomaiseen koukkuun kiinnitettynä, ja toisessa koukussa iso kastemato.  Onkipaikkana oli Kokemäenjoki. Ongen periaate oli suurinpiirtein saman kuin edellisessäkin pohjaongessani.  Paino ja sitten juuri sen kokoiset kohot että juuri nosti syötin irti pohjasta. Paino saikin tässä tapauksessa olla aika ison kokoinen koska virtaus joessa on/oli aika voimakas joten liian pieni paino olisi ajanut syötit liiaksi myötävirtaan ja voinut sekaantua siellä toisen kalastajan siimaan.

Tämän onkimismuodon etuna on se että kuhan syöntiä joutui joskus odottamaan pitkiäkin aikoja ja näinollen se lähes ootto-onkimisena oli joskus vähän kuin turhaa odottamista.  Mikäli paikalla oli kuitenkin isojakin ahvenia niin silloin niiden syönti katkaisi mukavasti tämän odottelun.  Sitäpaitsi ei sitä koskaan tietänyt kumpi sieltä ylös olisi halukas tulemaan iso ahven vai kuha. Samoilla seuduilla majaili vielä ihan sopivan kokoisia lahnojakin, joita iso kasianen kiinnostaa.  Salakkakin kelpaa kyllä isolle ahveneellekin. Muuten tämäntyylinen onkimuoto on lähes enenmän seurustelun luonteista.  Siinä kun on onki/ onget saanut pyytämään niin sitten usein alkoikin keskustelu muiden paikalla olleiden kalamiesten kanssa.  Siinä sai monta kertaa ainakin aloitteleva onkija monia hyviä niksejä ja uusia kalapaikkojakin tietoonsa.

Jotta tästä ei tulisi liian puuduttava yhdellä kertaa luettavaksi niin palataan asiaan jos jollekin tulee jotain kysyttävää tästä aiheesta.  Vastaan ihan mielelläni.

Teen pohjaongen itse niin, että pistän siiman kaksinkerroin pituudeksi vaikkapa yhteensä 40cm. Sitten sidon kaksinkerroin olevaan siimaan koukun, ja sitten 5-20cm päähän koukusta painon. Mutteri käy hyvin siihen hommaan. En tiedä tajusitteko Eli ensiksi koukku, sitten sen alapuolelle paino jotta mato lilluu vedessä ja paino on pohjassa.

Yleensä kyllä menetän vain mutterin jos paino on pohjassa kiinni. Siima ei niin helpolla petä mutta solmu pettää. Onneksi siihenkin voi sitoa vielä uuden painon kun ei katkea niin kaukaa siimasta.

Tein pohjaongen niin että sidoin ensiksi jigin ja sen alapuolelle koukun ja sitten suuren painon. Eikö sen pitäisi toimia niin että paino on pohjassa ja jigi ja koukku lilluu vedessä?

Paino on ehkä n 25g. Jigipää 4g ja toiseen koukkuun mato eli pitäisi virityksen toimia.. Ellei mato paina yli 21g

Nyt olen väkerrellyt tammi-helmikuun aikana erilaisia pohjaonkia erilaisin pyydyksin, kun matoja ei enää saa mutta kalaan pääsee.
Äsken tein seuraavanlaisen: Monofiili siimasta tein lenkin jossa on mutteri. Sitten sidoin punottuun siimaan tavallisen ykshaarakoukun ja siitä n. 10cm alaspäin pienen värikoukun. Senjälkeen sidoin monofiilisiiman yhteen punotun kanssa, ja siinä se on. Painon laitoin heikohkoon h*moviiliin siksi, että jos viritys jää pohjaan, niin todennäköisesti vain painot katoavat koska punottu on sen verran vahvaa itselläni (0.30mm)

Syöttinä olemme igorsin kanssa nyt ''talvisilla'' kalareissuilla käyttäneet punaisia PowerBait tekokärpäsen toukkia. Antaneet välillä jopa paremmin ahvenia kun jigit.