Kylläpäs alkas kevättämään nopeaan tahtiin.

Viikko sitten perjantaina oli 31'C pakkasta, nyt perjantaina oli plus 3'C ja nyt viikonloppuna ollut päivisin 2-3'C lämmintä ja saman luvataan jatkuvan myös viikolla, öisin ollut kuitenkin jotain 10-15'C pakkasta. Keskiviikko- torstai 4-5'C lämmintä ja vettä, joten kyllä lumet saa kyytiä, tai tälläistä nyt ainakin luvataan.

No tämä taas tietää sitä, että ahven alkaa syömään oikein kunnolla

No siihen on aikaa, ehtii hyvin menemään hakemaan pari kertaa 5kg ahventa kotiin.

Ahvenetkin alkavat pursuta mätiä jo. Kevät tekee tuloaan..

Täällä on pienillä lammilla noin.80cm jäätä ja meressä 70cm. Ei ne parin kuukauteen sula pois.

Eikä ole millään noi paljon jäätä merellä. Satelliittikuvat näyttävät max 50cm jäätä.

Nyt vasta voidaan sanoa että on todella kevättä ilmassa. Enään viikko ja olemme tuotapikaa toukokuussa.  Toukokuu oli aikoinaan minulle se kuukausi kun pääsi aloittamaan onkikauden. Vaikka pilkillä kävinkin, niin kyllä se pilkkikauden loppupuoli, oli aika huonoa aikaa, kun jäät olivat heikkoja ja sinne ei oikein arvannut mennä.  Silloin jo monta kertaa lähes laski päiviä koska mato-ongelle voisi päästä. Yleensä se alkoi tuossa äitienpäivän tienoilla, viikko sinne tai tänne vaihdellen. Silloin kun olin pienenpi poika niin ei meillä ollut virveleitä joten hauet ja taimenet saivat kyllä olla rauhassa. Näinollen mato-onki oli se ainoa oikea.

 Siinäkin oli luxsusta jos sattui saamaan pitkän "vinkumisen" jälkeen, oikein bambusta tehdyn onkivavan. Normaalistihan meillä oli käytössä itse pienestä haavasta tehty onkivapa, jonka oli vielä pitänyt kuoria jotta sen paino olisi ollut kevyempi ja ettei se joustaisi niin mahdottomasti. Monta kertaa tuon kuljetusongelman takia niitä piilotettiin sinne kalapaikan läheisyyteen metsikköön ja voitte arvata kuinka harmitti jos joku oli tämän kätkön löytänyt ja vavan vienyt. Näitä bambuvapoja oli luonnollisesti erihintaisia ja kalliimmat olivat tietenkin pisimmät. Hinta määräytyi pituuden mukaan.  Sitten tuli markkinoille oikein de luxe malli. Siinä oli jo vapa kierreholkeilla jaettuna siten että sen pystyi jakamaan kolmeen osaan. Olihan tuollainen sitten paljon helpompi kuljetella polkupyörän häkillä. Kuvitelkaan miltä tuntui ajaa polkupyörällä kun tankoon oli kiinnitetty neljä tai viisikin metriä pitkä onkivapa joka sitten pyörää käännettäessä huiteli siellä vähän joka suuntaan.
 
Olimme varmaankin jo jotain kaksitoistavuotiaita kun yhden pojan isä oli ostanut kaupungista virvelisetin yhdelle pojalle.  Siinä oli oikein Abun umpparikela ja täytenäinen lasikuituvapa sekä pieni rasiallinen uistimia. Sitä sitten kimppaan vuorotellen laiturin nokassa heiteltiin ja jopa muutama ahvenkin saatiin ylös. Erehtyihän siihen kerran lähes kiloinen hauki joka näytti aivan jättiläiseltä. Voitte arvata mikä kuume siitä nousi ja pian meillä kaikilla oli jonkinlainen uisteluvarustelu. Nyt pääsimme sitten harjoittamaan myös pohjaongintaa joten saimme matosyötin lentämään pajon pidenmälle kuin mihin onkivavalla oli mahdollista päästä. Siinä tosin täytyi olla tarkkana sillä ongenkoukkuja ei ollut varaa päästää jäämään pohjaan, ne oli kalliita eikä niitä niin vaan ollut saatavissa.  Painona meillä oli itse sähkökaapeleista kuorimalla saatua lyijyä, josta hakkaamalla saatiin levynmuotoinen josta sitten taas saatiin sopivan kokoisia painoja. En muista että valmiita olisi ollut kuin ihan joillakin rikkaiden vanhempien lapsilla. 

Näistä ajoista on nyt kulunut lähes viisikymmenta vuotta mutta täytyy sanoa että kyllä sinne mato-ongelle vain vieläkin tahtoo mennä. Nyt kun pojat ainakin Salossa on löytänyt matoja niin kyllä niitä sitten varmasti täälläkin on.  Täytyneekin ihan vakavissani suunnitella onkireissua.

Kyllä olen huomannut, että täällä väkeä käy, mutta jotenkin eivät kirjoittele, lukevat vain viestejä..

Jotenkin minulle on vain hyvin outoa kuvitella, ettee igors löydä matoja. Täältä niitä kyllä löytyy, jos tarvitsee niin pihalle vain pensaitten alle kaivamaan. Sieltä saa aina yhdelle onkireissulle riittävästi matoja. Onneksi minun ei tarvitse koko pihaa myllätä, koska otan matoja mökiltä tarpeeksi mukaan. Sieltä niitä löytyy, koska siinä on entinen pelto, jossa ei ole 5 vuoteen viljelty yhtikäs mitään.
Sateella matoja näkyy kyllä todella paljon maassa, kun ne tulevat kai maan sisältä pois koska tukehtuvat sinne (?)

Sitten kun sinne kunnon sateita tulee, mene vain sankon kanssa keräilemään asvalteilta matoja.

No niin nyt on sitten luvattu vesisadetta maanantai-illasta tiistaiseen.  Täytyykin sitten mennä ämpärin kanssa tuonne asfalttitielle katsomaan sitä mieletöntä matomäärää mikä siellä vain odottaa ottajaansa. Toivottavasti kaikki ihmiset ymmärtävät mistä on kysymys. Muutenhan on pelkona että valkotakkiset hoitajat tulevat ja korjaavat papparaisen piipaa autoon, kun kuvittelevat että ko papparainen olisi siellä marjoja keräämässä.  Kyllä se on niiin että tämäntapainen "marjastaminen" ei täällä kaupungissa ainakaan ihan jokapäiväistä touhua ole.

Muistuukin tuosta mieleeni kun silloin aikoinaan kun jalka ei vielä "piiputtanut" ja pystyi poimimaan kastematoja, ajoin yhdelle hyvälle paikalle vanhan hautausmaan viereen.( siis käytöstä jo 1800 luvulla poistetun)  Otin ämpärin autosta ja taskulampun mukaani, olihan pimeää ja kellokin lähellä puoltayötä.  Silloin tuli poliisi-auto autoni taakse ja ko virkamiehet katsoivat minua kuin olisin jostakin laitoksesta karannut. Siinä sitten selittämään että kastematojahan minä vain olen hakemassa. Poliisit katsoivat hetken hitaasti ja lähtivät pois, tekivät kylläkin vain pienen kierroksen ja ajoivat hitaasti uudelleen ohitseni ennenkuin todella poistuivat paikalta.  Eikä siellä edes ollut niitä kasiaisia.