Kyllä ne jäätkin siitä pikkuhiljaa lähtee, huono pilkkijän kannalta. 

Niin kun  olin pilkillä niin jotkut ukot höpisivät että jäät lähtevät normaalia aikaisemmin
Ja jäällä on nytten paksu lumikerros eli jäät ei enää kai vahvistu. Vettä on jään päällä vauhdidtamassa jäitten sulamista.
Assut täynnä mätiä!

Kyllä niillä ahvenilla on ollut jo pitkän aikaan mäti lastia. Heh, jäät heikkenivät nopeammin kuin odotin.

No omat parhaat ahven mestat ovat kuule jo sulia. Jäätä oli parhaimmillaan siellä 20cm teräsjäätä ja 5xm kohva jäätä. Missäs sinä pilkit oikeen jos teilläpäin on merellä jo 70cm, kun oma mökkivesi meni umpeen heti näiden paukkupakkasten alkupäässä ja jäätä ehti kertyä 40cm varmaankin. Ja tälläisillä plussa keleillä tuo 70cm jäätä menee 2vko poijes. suurinpiirtein

Pikkalassa (Siuntio) vielä joku ainakin 30cm jäätä, mutta paljon sulia paikkoja ja vettä jään päällä. Ei lupaa hyvää.

Nyt vasta voidaan sanoa että on todella kevättä ilmassa. Enään viikko ja olemme tuotapikaa toukokuussa.  Toukokuu oli aikoinaan minulle se kuukausi kun pääsi aloittamaan onkikauden. Vaikka pilkillä kävinkin, niin kyllä se pilkkikauden loppupuoli, oli aika huonoa aikaa, kun jäät olivat heikkoja ja sinne ei oikein arvannut mennä.  Silloin jo monta kertaa lähes laski päiviä koska mato-ongelle voisi päästä. Yleensä se alkoi tuossa äitienpäivän tienoilla, viikko sinne tai tänne vaihdellen. Silloin kun olin pienenpi poika niin ei meillä ollut virveleitä joten hauet ja taimenet saivat kyllä olla rauhassa. Näinollen mato-onki oli se ainoa oikea.

 Siinäkin oli luxsusta jos sattui saamaan pitkän "vinkumisen" jälkeen, oikein bambusta tehdyn onkivavan. Normaalistihan meillä oli käytössä itse pienestä haavasta tehty onkivapa, jonka oli vielä pitänyt kuoria jotta sen paino olisi ollut kevyempi ja ettei se joustaisi niin mahdottomasti. Monta kertaa tuon kuljetusongelman takia niitä piilotettiin sinne kalapaikan läheisyyteen metsikköön ja voitte arvata kuinka harmitti jos joku oli tämän kätkön löytänyt ja vavan vienyt. Näitä bambuvapoja oli luonnollisesti erihintaisia ja kalliimmat olivat tietenkin pisimmät. Hinta määräytyi pituuden mukaan.  Sitten tuli markkinoille oikein de luxe malli. Siinä oli jo vapa kierreholkeilla jaettuna siten että sen pystyi jakamaan kolmeen osaan. Olihan tuollainen sitten paljon helpompi kuljetella polkupyörän häkillä. Kuvitelkaan miltä tuntui ajaa polkupyörällä kun tankoon oli kiinnitetty neljä tai viisikin metriä pitkä onkivapa joka sitten pyörää käännettäessä huiteli siellä vähän joka suuntaan.
 
Olimme varmaankin jo jotain kaksitoistavuotiaita kun yhden pojan isä oli ostanut kaupungista virvelisetin yhdelle pojalle.  Siinä oli oikein Abun umpparikela ja täytenäinen lasikuituvapa sekä pieni rasiallinen uistimia. Sitä sitten kimppaan vuorotellen laiturin nokassa heiteltiin ja jopa muutama ahvenkin saatiin ylös. Erehtyihän siihen kerran lähes kiloinen hauki joka näytti aivan jättiläiseltä. Voitte arvata mikä kuume siitä nousi ja pian meillä kaikilla oli jonkinlainen uisteluvarustelu. Nyt pääsimme sitten harjoittamaan myös pohjaongintaa joten saimme matosyötin lentämään pajon pidenmälle kuin mihin onkivavalla oli mahdollista päästä. Siinä tosin täytyi olla tarkkana sillä ongenkoukkuja ei ollut varaa päästää jäämään pohjaan, ne oli kalliita eikä niitä niin vaan ollut saatavissa.  Painona meillä oli itse sähkökaapeleista kuorimalla saatua lyijyä, josta hakkaamalla saatiin levynmuotoinen josta sitten taas saatiin sopivan kokoisia painoja. En muista että valmiita olisi ollut kuin ihan joillakin rikkaiden vanhempien lapsilla. 

Näistä ajoista on nyt kulunut lähes viisikymmenta vuotta mutta täytyy sanoa että kyllä sinne mato-ongelle vain vieläkin tahtoo mennä. Nyt kun pojat ainakin Salossa on löytänyt matoja niin kyllä niitä sitten varmasti täälläkin on.  Täytyneekin ihan vakavissani suunnitella onkireissua.

Kyllä olen huomannut, että täällä väkeä käy, mutta jotenkin eivät kirjoittele, lukevat vain viestejä..

Jotenkin minulle on vain hyvin outoa kuvitella, ettee igors löydä matoja. Täältä niitä kyllä löytyy, jos tarvitsee niin pihalle vain pensaitten alle kaivamaan. Sieltä saa aina yhdelle onkireissulle riittävästi matoja. Onneksi minun ei tarvitse koko pihaa myllätä, koska otan matoja mökiltä tarpeeksi mukaan. Sieltä niitä löytyy, koska siinä on entinen pelto, jossa ei ole 5 vuoteen viljelty yhtikäs mitään.
Sateella matoja näkyy kyllä todella paljon maassa, kun ne tulevat kai maan sisältä pois koska tukehtuvat sinne (?)

Sitten kun sinne kunnon sateita tulee, mene vain sankon kanssa keräilemään asvalteilta matoja.