Minulla meinasi käydä yhen kaverin kanssa niin että meinasimme tippua jäihin. Olimme katsomassa pilkki paikkoja, kun yhtä äkkiä jää rupesi narisemaan allamme. Jäätä noin 8 cm Ja kaveri oli vieressä. Lähettiin vaan juoksemaan paksummalle jäällä päin. Opetus: älä hypi toisen vieressä heikoilla jäillä.

En ole koskaan tippunut. (Toivottavasti en tipukaan.) Kohtuullisen lähellä on ollut muutaman kerran, kun jää oli luulemaani ohuempaa virtauksen vuoksi. En ole edes koskaan nähnyt kenenkään putoavan jäihin.

En varsinaisesti,mutta meni toinen jalka jään läpi jalkoväliin asti...  Ja perään meni toinen jalka...

Ólen muutaman kerran pudonnut.Välillä vaan jalka mennyt läpi, eikä ole edes kerennyt kenkä kastua.Syksyllä liikun jäällä vaan jalkaisin,jos en tunne tarkkaan jään paksuutta.Syksyinen jää varottaa.Olen myös etukäteen miettinyt mitä teen jos putoan.Vaarallisinta lienee kylmän veden vetäminen henkeen.Se lamaannuttaa.Kevät jäillä olen tosi tarkka.Kevät jää ei varota.Aina on joku apuväline naskaleitten lisäksi mukana.Esim. kolmimetrinen keppi on hyvä keväällä.Tai sitten tasapohjanen peltivene.Nämä kokemukset on nuoruuden ajoilta jolloin olin saaressa usein rospuuttokelin ajan ja silloin jäissä todella rymyttiin.Kyllä vesillä pärjää kun ei ole uhkarohkea eikä hätäänny.Luontoa kannattaa kunnioittaa.Sen kanssa kilpasille ruvetessaan pieni ihminen jää hopialle.

Pilkkireissulla en kertaakaan, mutta tämän vuoden alussa jäiden katselu reissulla vyötäröä myöten veteen mulahdin.
Ei ole kivaa ei.

Enpä ole ite tippunut, mutta lähellä kyllä on ollut keväällä. Vajaan metrin päässä musta tippui yks veteen kun petti jää, mutta mua vielä kesti. Keveydestäkin on joskus etua

Olen tippunut jäihin,oikeen pulikoin. Ainakin 70cm kovaa jäätä oli siinä kohtaa mistä läpi menin. Oli niin tajuttoman kylmä, että pari talvitakkia oli päällekkäin ja toinen vielä untuvatakki, voi kuvitella miten raskaaksi ne vaatteet tulivat kastuessaan, eikä tietysti mitään naskaleitakaan ollut. Silti pomppasin kun delffiini sieltä jään päälle, oli se niin kylmää ettei kauaa viittiny uida.

Oli pieni hinaaja jäänyt jäiden armoille ja jäätä oli yli 70cm, otettiin 6500kg painava betoni nosturin nokkaan ja alettiin sen kanssa tekemään väylää hinaajalle.
Aluksi se menikin hyvin, aina kun laski betonin jäälle niin läpi meni samaa vauhtia kun sitä nosturilla laski. Kunnes sitten nosturikuski alkoi ahnehtimaan ja laski betonin jäälle niin että se oli kokonaan jään päällä. Eipäs mennytkään enää läpi, olisi pitänyt siivu kerrallaan mennä eteenpäin.

Kuski vielä oli 20 metrin korkeudessa kopissaan eikä huomannut, että laski löysää ketjua jo alas. Epäonnisena tietysti oli toisesta koukusta lukko pa**ana ja kun se sai löysää, niin irtosi kokonaan nostolenkistä. Olin lastauslaiturilla ja yletyin löysänä olevaan nosturin ketjuun, lähdin silppaamaan ketjua pitkin alas jäätä ja painoa kohti.
Laskeuduin oikein hiljaa ja tasaisesti painon päälle, otin koukusta kiinni ja olin juuri laittamassa sitä lenkkiinsä kiinni, ei ollut kaukana, noin 2-3cm päässä koukku kävi, kun huomasin ,että nyt lähdettiin alaspäin ja rytinällä. Olihan siinä hiukan tuuriakin, ettei joutunut betonin ja jäälohkareiden väliin mihinkään nalkkiin, oli meinaan armottomia lohkareita.

Kaikkein pahinta jäihin putoamisessa on se, että jos on matkaa lämpimään, itellä oli joku 200m matkaa lämpimään. Oli kova viima ja pakkasta joku -15 astetta. Siinäkin matkalla alkoi jo tuntua miten saappaat painoivat. Kovaa leikkiä....