Murkkuikäisenä tuli kuuluttua paikalliseen kalakerhoon. Näin jälkeenpäin ajatellen se oli hyvä vaihto-ehto.  Pääsi vanhempien äijien kanssa (niiden autolla) kalastuspaikoille ja pääsinpä osallistumaan pilkin SM- kilpailuihinkin.

Sittemmin tuli muut asiat mieleen ( kyllä pojat tietää) ja tämä hyvä harrastus jäi taka-alalle.  Työ-elämä vei useammaksi vuodeksi mm Norjaan öljynporauslautoille ja muutenkin työni oli ns. reissuhommia joten kotosalla oltiin vain viikonloppuisin. Suomessa olin yrittäjänä ja aika ei riittänyt edes viikonloppuisin kalassakäyntiin. 

Nyttemmin joutuessäni tapaturmaeläkkeelle aikaa kyllä olisi, mutta tuntuu nuo kalakerhot olevan lähinnä joko vetouistelijoille tai sitten eläkeläisten rannaltaongintaan keskittyneitä. Vetouistelu vaikuttaa kyllä jotenkin mielenkiintoisesta mutta tuntuu että investointitarve ko harrastukseen ylittää vaimon sietokyvyn. Näinollen en kuulu mihinkään  kalakerhoon, mutta täytynee taas ajatella jonkinlaiseen kalakerhoonkin liittymistä.  Tosin vaikka eläkeläinen olenkin niin taidan siltikin iältäni olla liian nuori    noihin eläkeläisten rannalta onki kilpailuihin.

Tietysti voisi sinne mennä.  Mutta kyllä täytyy sanoa että yli 70 vuotta vanhat ovat toisinaan hieman  .... eri aikakaudella kuin itse tunnen olevani.  Niillä tuntuu siellä olevan sellaisia sisäpiiriläisiä jotka ovat monia vuosia yhdessä kulkeneet ja kestäisi hetken ennenkuin ne ikäänkuin "hyväksyisivät" joukkoonsa.

Kyllähän sitä kuulutaan Nummi-Pusulan kalaseuraan, joku 4 vuotta olen ollut siinä toiminnassa mukana.